Only one week to go!!

Huhhuh, ei mulla varmaa muuta tärkeetä tässä nyt ookkaa, viikon päästä oon koneessa!

Pakkailui on jo pikkuhiljaa täs aloteltu, mut siitä oon aatellu tehä iha erillisen postauksen..

Kirjotan tätä nyt puhelimel, ni en yhtää tiiä, miltä tää tulee näyttää, mut toivottavasti täst jotai tulee.

Sitte sain tänää tälläisen paketin äitiltä, tiesin että tää on tulossa ja tässä tää nyt on (osa on siis mun omia rahoja ja osa lahjaks saatuja):



 

Oikeesti yritin kirjottaa tätä jo eilen ja siitä ei tullu yhtää mitää, ni tää teksti on nyt päivän jäljessä, mut ei täs nyt mitää tärkeetä ookkaa!!

Perehdyin eilen Flickr:n ihmeellisee maailmaa ja se onki aika kätevä!! Oon täs blogin kirjottamises vuoden päästä jo haka, haha..

Eilen tein sit jotain noit tehtäviä, mitkä pitäs tehä ennen sitä koulua siel new yorkissa!




Sitten mulla oli läksiäiset lauantaina, mut teen niistä erillisen postauksen, kunhan saan kuvat niistä!

Oikeesti enää kuus päiväää!!!!

- Hanna  

Lähtövalmisteluja!

Aattelin nyt kertoa vähän tiivistetysti vielä mun lähtövalmisteluista ja kuinka tää homma nyt ylipäätään toimii, ku tiiän, et sukulaiset, ketkä on ihan pihalla koko hommasta, ni tulee lukee tätä varmasti jossain vaiheessa ja tietty, jos jotku tulevat au pairit tätä joskus lukee, ni saavat tästä jotain apua!!

Mullahan siis tää koko hakemus projekti veny ihan älyttömästi, olin ensin toisella järjestöllä, minkä kautta tein hakemuksen ja odottelin ja odottelin, eikä siellä asiat toiminut sitten yhtään! Ensiksi siellä pääsin kyl nopeesti aloittamaan hakemuksen teon, mutta en saanut hakemuksen täyttämisvaiheessa minkään laista tukea, olin ihan yksin, järjestöltä ei vastattu mun viesteihin tai jos vastattiin, ni sain odotella vastausta viikon vähintään, olin todella pettynyt järjestöön. Siellä jouduin tilaamaan rikosrekisteriotteen ja käymään lääkärintarkastuksessa, ennen kuin pääsin edes haastatteluun? Siitähän tuli sitte melko paljon lisäkuluja, kun lahessa ei ainakaan päässyt kaupungille lääkärintarkastukseen, vaan mun piti käydä yksityisellä..

Noh, sielt ekalta järjestöltä ei missään vaiheessa tullut, kuin yks match, ehkä kesäkuun puolessa välissä, siitä ei sitten ikinä tullut mitään, sitten jäin odottelemaan ja odottelemaan, mutta loppujen lopuksi päädyin vaihtamaan järjestöä! Ja olen erittäin tyytyväinen, Cultural carella on toiminut kaikki tosi hyvin, oon saanu tosi paljon tukea suomalaisilta järjestön työntekijöiltä, perheitä tuli yhtenään, ja vihdoin mullekki löyty se perhe! Cultural carella on se hyvä juttu, että mun ei tarvitte maksaa yhtää mitään, ennen kuin on varmistunut, että pääset lähtemään! Paitsi peruutusturvan saa maksaa 39 euroo, mikä sit suojaa sua, jos perheen varmistumisen jälkeen tulee jotain ongelmia! Mutta, tuo 39 euroo mun ymmärtääkseni pitää maksaa sit jokatapaukses myöhemmin? Emmä kyl varma oo!!

Nytte sitte perheen löytymisen jälkeen mun piti maksaa noin viikko perheen varmistumisen jälkeen järjestön ohjelma maksu, mikä on 595 euroa.

Sitten tuli vakuutusten pohtimisen aika, meijä äiti kyseli meijä omalta vakuutusyhtiöltä vertailun vuoksi, että mikä on kannattavinta, mutta päädyttiin sitten cc:n omaan vakuutukseen, kun se oli halvin sekä kattavin kaikista. Otin kaikki lisä jutut siihen, koska oon varma, jossei mulla oo täysiä vakuutuksia, ni mulla tapahtuis just jotain sellasta, mitä se vakuutus ei korvais ja olisin vararikossa sen jälkee! Vakuutus kaikille 13 kuukaudelle tuli maksamaan yhteensä 610 euroa, mutta oon melko varma, että saan rahani takasin vuoden aikana, sillä, oon aina kipeenä ja aina ravaamassa jossain lääkärillä, ni jos siellä joutuis ilman vakuutusta käymään, ni tulis useampien tonnien lasku, ihan  varmasti!

Sitten piti hoitaa vielä uudestaan rikosrekisteriote ja lääkärintodistus, vanhat eivät käy, koska Cc:llä pitää olla rikosrekistetiote ja lääkärintodistukset olla tuoreampia kuin kolme kuukautta.. Joten taas tilaamaan rikosrekisteriotetta, mikä maksaa 11 euroa, eli nyt oon maksanu sen jo kahteen kertaan, sitten tää kalliimpi osuus eli lääkäri, onneks sain samalta lääkäriltä, keneltä sain silloin aikasemminki, ni sain ees vähän halvemmalla, et lääkärintarkastus hinnat pyörii siin 20 euron ja sadan euron välillä, suunnillee!

Hammaslääkärissä kävin kanssa yksityisellä nyt ennen lähtöä, ihan vaan sen takia, ettei siel jenkeis tarvis käyä :D mut se ei nyt liity mitenkää tähän..

Viisumihässäkkä oli sit seuraava maksettava juttu, siinä piti käyä ottamas kuva, missä oli tosi tarkat määräykset, se kuva makso jotain 30 euroo ja sitte itse haastattelu ja viisumi makso 120 euroo mulle, mut se vaihtelee kurssin mukaa, et välillä se on ollu paljon enemmänkii.. Ja sit piti olla kirjekuori, missä on postimerkkejä kuuden euron ja kahenkymmenensentin arvosta!

Sitte oli viel se kansainvälinen ajokortti, mikä makso mulle yhteensä 42 euroo postituksineen yms..

Onhan tähä saanu rahaa palamaan, mut onneks äiti on tukenu mua rahallisesti näis au pair asioissa!

Toivottavasti tää avars sulle, joka asiasta kysyi, ni yhtään mitään.

Sitte mult kysyttii myös sitä, et miten mun vanhemmat on suhtautunut tähän lähtöön.. Noh, äiti on tukenu mua alusta lähtien, sehän on maksanu mulle kielimatkan, ku olin viistoista, ni äiti on kyl tukenu tätä mun maailman näkemis intoa, et se ei missää vaiheessa oo ollu mun ja mun haaveitten tiellä! Ja äiti on sanonu tulevansa kattomaa mua ainaki kerran, mut on ollu puhetta myös kahesta kerrasta, mikä olis ihan huippua.

Iskä ei ottanu mun lähtöä ihan yhtä hyvin ja se ei oikee ymmärtäny ehkä, et mistä oon tän idean saanu, mutta mul oli jo haaveena yläasteella, että sitten ku meen lukioo, ni lähen vaihtoon ja niin ja nii, mutten ikinä menny sit ihan täyslukioo, ni se sitte jäi, no amiksen ekalla mul alko kytee ajatus, että mähä lähen au pairiks sitte jenkkeihin, ku valmistun, ni iskä ei ehkä ottanu sitä ikinä tosissaa, et mä muka voisin oikeesti lähtee ja sitte se pelkää, että jään sille tielle ja vaikka mitä, mutta kyllä mä oon sieltä takasin suomeen tulossa, mut haluan kertätä ittelleni uusia kokemuksia, nyt ku mulla on siihe viel mahdollisuus!

Tänne suomee jää muutenki tosi paljon tosi tärkeitä ihmisiä mulle ja mul tulee kaikkia hirmu ikävä, mutta mun on pakko tehä asioita nyt, ku oon vielä nuori ja nauttia elämästä.. Tiiän et au pairina olo ei varmasti tuu olee aina helppoa ja vaikeita päiviä varmasti tulee, mut kyl ku mulle on annettu tälläi mahdollisuus, ni haluan sen ehdottomasti käyttää!!

Onnee, jos joku jakso lukea loppuu, enkä jaksa alkaa lukee läpi, että toivotaan, ettei hirveesti kirjotusvirheitä ja muutenkaa mitää liiba laabaa oo tullu kirjoteltua (:

- Hanna

10 päivää lähtöön!!

Lähtö lähestyy, ihan kohta tajuan olevan jo lentokoneessa! Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntuu siltä, et oon oikeesti kohta lähössä, muutamalle tutulle on voinu sanoo jo, et nähää ehkä vuoden päästä, jotenki tosi kummallista, ei nyt tietty oo viel ollu läheisimpii, mut tuntuu se silti oudolta!

Sitte mulla loppu työt, mul olis tarjottu viel maaliskuun alkuu tuol paikal sijaisuutta, mikä nyt olis ollu tosi hyvä mahollisuus, mutta oon lähössä, ni ei voi mitää, tietenki jenkit kiinnostaa enemmän, ku joku muutaman kuukauden työsijaisuus!

Joulutki vietettiin jo, mulla oli jouluaattona ihan viimenen vuoro kaupalla, enkä usko, et päädyn enää ikinä kauppaan töihi, mutta ei sitäkää voi tietty tietää.. Mulla oli ihan perinteinen joulu, olin aamun töissä ja päivällä mentiin äitin ja sen miehen kanssa mummolle ja papalle syömää, siellä oli myös äitin sisko perheineen. Sitte illalla menin iskälle, missä oli sit meijä koko iskän puolen perhe koolla, vietettii aikaa yhessä ja pelailtii lautapelei, ihan huippua!

Sitte joulupäivän ja tapaninpäivän vietin rakkaita ja läheisiä ystäviäni nähen <3

Nyt on sit ajatustasolla jo pakkaaminen ja liittymien lopettaminen ja kaikki tälläi hyödyllinen, mut tosiaa, ne on vast ajatustasolla.. Kyl tää tästä, huomenna mul olis tarkotus olla läksiäiset, niitäki on nyt säädetty ja väännetty, mut nyt näyttää erittäin paljon siltä, että ne toteutuu! Ihan huippua, saada viel mun läheisimmät kaverit yhteen paikkaan! 

- Hanna

20 days to go

Huhhuh, ku aika menee nopsaa!! Oon 20 päivän päästä jo lentokoneessa (:

Mulla ei oikeestaa oo mitää asiaa, mut kunhan tulin nyt jotain höpöttelee, ku venytän taas nukkumaan menemist.. Ja ollu taas suht rankka viikko töitten suhteen ja ku on kokoajan pimeetä ja synkkää ja ku lumetki on melkee kokonaa sulanu, ni on viel synkempää, ni en vaa jaksa tehä mitää töitten lisäks yleensä.

Must on outoo, ku nyt tosi monena päivänä, ku oon lähteny ajaa töihin tai johonki muualle, ni tää on tullu just silloi radiosta.. Nää sanat on ihanat ja jossain vaihees tää biisi voi vetää herkille, mut nyt vielä ainaki tykkään tästä (:

Nyt siitä herkistelystä puheen ollen, en muista, et oonko täst aikasemmin jotain kirjotellu jo, mut tosiaa, must on outoo, etten oo viel kertaakaa itkeny mun lähtöö ja sitä, et joudun olee pois vuoden mun täältä elämästä ja rakkaiden luota. Et saas nyt nähä, et tuleeko se viel ennen, ku lähen, vai sit vast jossain vaihees siellä sit, ku yleensä oon kyl aika herkkis, et itken välil tosi helposti.

Ja nyt on enää kolme päivää töitä, ni sen jälkee rupee helpottaa, pystyy alkaa asennoituu  siihe lähtöö, et on oikeesti lähös ja et näkis mahdollisimman paljon kaikkia läheisiä ja tärkeitä ihmisiä <3

Nyt saatii vihdoin sovittua mun läksiäis päiväkii, ku mä oon oikeesti tosi kiireinen kokoaja, ni mun kans on suht vaikee ollu sopii mitää ja sit ku asun porukoilla, ni en voi/haluu/uskalla pitää täällä :D ni sit mun yks ihana kaveri ehotti, että voin pitää hänen luona <3 ni sitte meil on ne mun läksiäiset siellä silloin, siit voi tulla myös aika vaikee juhla mulle, et katotaa, miten pysyn vahvana, ku jotai alkomahoolii tulee kumminki nautittuu, ni jossai vaihees se herkistää luultavasti :D

Tosiaa muute, meille tuli eilen sähköpostia järjestöltä ja siinä oli kanssa matkustajien yhteystiedot, kahen kanssa olenki jo jutellut aikasemmin! Ja meitä tosiaa yhteensä seitsemän lähtee silloin samana päivänä samoilla lennoilla.

- Hanna

4 viikkoa, 27 päivää!

Hui, ku aika menee hirmu nopeesti!! Must tuntuu, etten meinaa ees perässä pysyä, siks en oo täälläkää käyny kirjottelemassa, ku vietän nyt vaa kaiken mahdollisen ajan mun kavereitten ja läheisten kanssa, aina ku on aikaa ja tietty joskus on vaa pakko olla, ni silloi ei tuu ekan mielee tulle kirjottelee koneelle..

Mutta sitten asiaa, mun viisumi tuli sit tosi nopeesti, oiskohan se ollu jo keskiviikkon tääl, ku mul oli maanantain haastattelu, et tosi nopsaa toimintaa! Sinne se oli passii tulle yheks sivuks, en ollu oikeestaa aatellu, et miten se sinne tulee..

Ja nyt on tänää lähetetty noi kaikki paperit, mitä tarvii, ni tonne järjestölle, mult oli puuttunu siit jotain, ni lähetin sit ne vähä jälkikädes.

► VIISUMI ✓

► VIISUMIVALOKUVA ✓

► RIKOSREKISTERIOTE  ✓

► KANSAINVÄLINEN AJOKORTTI

► LÄÄKÄRINTODISTUS ✓

► HAMMASLÄÄKÄRI  ✓
 
► KOPIO AJOKORTISTA & TOISEN ASTEEN TUTKINTOTODISTUKSESTA ✓


Elikkä toi kansainvälinen ajokortti mult puuttuu, olin jotenki unohtanu sen kokonaa, mut tänää yritän saada sen tilattua.. 

Sitte asiasta, mistä juteltii eilen yhen toisenki mun kans samana päivänä lähtevän au pairin kanssa, ku kaikki kyseelee, et jännittääkö, ni ei mua kyl sille viel jännitä, mut en kyl viel käsitä sitä, et oon oikeesti lähös jo ihan kohta! Ehkä sit joulun tai siin hujakoilla, ku pitäs alkaa pakkaa ja ku työt loppuu.. Et kyl tulee sellasii hetkii, et miks mä oon lähös, ku mul olis asiat nii hyvin täälläki, et mitä ihmettä oon tekemäs, mut kyl sit se kääntyy aina sillee, et on kiva lähtee, vaik kuinka pelottais! Ja miettii kaikkee, et mitä mä sit sen perheen kans puhun yms.. Et en varmaa uskalla puhuu mitää :D

Sit tänää tapahtu tosi outo juttu, olin kattelemas joululahjoi yksinää, ni sit yhtäkkii joku ulkomaalainen mies rupes vaa juttelee mulle englanniks, olin sillee et mitä ihmettä, et just jossai jenkeis toi olis ihan normaalia, mutta ei suomessa!! Mut jäin sit sen kans juttelee, mut sit ku se alko ehottelee jotain treffei tyylii, ni poistuin pikasesti paikalta.. Siis se oli paljon paljon mua vanhempi, enkä tosiaa oo mitää miehii ettimäs nyt.

Ei tässä varmaa mitää sen tähdellisempää, meen ottaa nyt pikku tirsat, ku väsyttää iha älyttömästi.. 

Kyl täs tulee viel pakkailuist ainaki jotain kirjoteltua varmasti (:
 

- Hanna



 

5 viikkoa, 35 päivää!!!

Tosiaa viiden viikon päästä oon jo varmaa lentokentällä, jossen oo, ni matkalla ainakin! Hui, ku aika menee nopee, nyt tuntuu, etteihän toi oo melkee mitää! Mut onneks on nyt suurimmaks osaks kaikki pakollinen hoidettu :)

- Hanna

Viisumihaastattelu..

Huhhuh, nyt se sitten takana päin! Nimittäin viisumihaastattelu, jännitin sitä hirveesti ja sit mul tuli aamul paniikki, etten meinannu löytää sit haastattelu paikkaa, loppujenlopuks olin kokoaja ollu oikeel ovella, mutten löytäny sit summerinappia : D hyvä minä, onneks siihe sit tuli yks suomalainen pariskunta ja satuin kuulee, ku ne puhu siihe summeripuhelimee, noh eipä kello ollu tarpeeks, ni ne ei päässy sisään, enkä päässy minäkää! Se Kaisaniemen toimipiste on kahen kahvilan välissä, ni istuttii sit siihe oottaa, sitte pari minuuttii vaille puol, lähettii ja päästiin sisälle, tai siis käytävää :D

Sit mentii siihe oikealle hissille, meit ku oli kolme siinä, ni se oli älyttömän ahdas, sellai pikkukoppero hissi.. Noh, siel ovella sit kysyttii meijä passit, ja sit meijä passit otettiin ja laitettii ovi kiinni, siellä sit seisoskeltii käytävässä, ku ne tarkastettii, mut päästettiin siit sisään sitte, menin yksinää sinne, onneks siel kaikki puhu suomee, muuten ei olis varmaa tullu mitää :D

Sit siinä sain mun passin taas hetkeks takas, mun piti sammuttaa kaikki elektroniset laitteet ja jättää ne takin ja laukun kans siihe turvatarkastus pisteeseen. Sitte menin ite läpivalaisimen läpi ja sitte mut päästettiin sinne odotushuoneeseen.. Sielä ei ollut ketää, et olin yksinää siellä eka! Ja varmaa sen takii pääsin sielt nii nopeasti poiskin :)

Siin ekal luukul sitte siin oli sellai suomalainen nainen, joka otti kaikki mun paperit ja pyys mennä odottaa seuraavalle pisteelle. No, siinä se aika meniki, ku ne kahen seuraavan pisteen työntekijät tuli vast jotai 10 vail 9 siihe, noh, mut ne sit ekan otti, siin tokal pisteel oli suomalainen nainen, joka otti mult sormenjäljet sil sellasel koneel ja sit siin kolmannel pisteel oli nainen, joka englanniks kyseli mult, et miks oon menos jenkkeihin ja missä tuun asuu ja millai perhe mul tulee olee siel, et se on iha helppo juttu, turha jännittää, kunhan muistaa kaikki paperit ja kirjekuoren ja maksaa sen viisumimaksun, siel oli yllättävän monel jotain ongelmii noitten papereitten kans..

Ja nyt istun junas menos takasin kotii, mul meni tosiaa puol tuntii, ni olin ulkona sielt konsulaatit, ni jouduin oottelee junaa, mut oon ainaki ajois töissä, ku tää junaki on iha ajois :)

Suosittelen, et menee tarkistaa sen paikan etukäteen, et mihin on menossa, ettei sit kauheel kiireellä ja paniikis pyöri siellä :D

Tää on taas tälläi padilla kirjoitettu versio, joten ei kuvia tai mitää.. Tää näyttö muutenki heittelee tätä tekstii, en ymmärrä, mutta palaillaan!

Tää on muute mun 50. postaus, et on tänne tullu aika paljon jo höpöteltyy :D

- Hanna