Matkustuspäivä!

Aamulla normit aamupalat ja suihkut, ja aikanen herääminen.. Siitä aamupalan jälkeen mentii kuuntelemaan jotain infoa, mistä en nyt kyl muista yhtään enempää, tuskin mitää tärkeetä..

Ysiltä sitten oli bussien tarkotus lähteä, ni sitä ennen vietii lakanat ja pyyhkeet kellariin, mistä ne lähtee pesuun ja sitten ”kirjauduttiin ulos”, eli annettii avaimet pois  ja noi tarkisti, et kaikki tietää, mihin bussii on menossa ja millä lentoyhtiöllä lentämässä.

Tässä on sit koko päivän kuvasaldo..

 Keskimmäinen on Gaby ja sitten tuo toinen on kolumbialainen au pair, joka tuli myös Seattleen.

Löysin toisenki kuvan.. :D
 

Sitten raahattii laukut busseille, missä Gaby sano, että on varannu mulle paikan sen vierestä, mikä oli huippu juttu, koska Gaby on ainut, kuka tuli mun kans samal bussil, kenen kans oon ollu enemmän tekemisis nyt koululla. Sitte tuli hirveä paikka, ku piti sanoa meijä muulle suomiporukalle heipat, kyllä me Kristiinan kans muutamat kyyneleetki taiettii siinä saada aikaan, haha. Tosi outoa, että noista tytöistä tuli tosi läheisiä vaan muutamas päivässä ja tullaa varmasti pitää yhteyttä täällä päässä ja toivottavasti sitte suomessakin! Nycis just puhuttii edellisen päivän, et tuntuu, että ollaa vaa lomalla kavereitten kans ja huomenna oltais lähössä kotiin, ku oikeesti matka on vast alussa ja ollaa menossa vast perheisii..

Sitten.. Alko matka lentokentällä, juteltii Gabyn kans ehk ekat 15 min ja sit käytii molemmat vetää sikeit. Heräsin ehk kerran matkan aikana ja sitte nukahin uudestaa, nukuttua tuli siis bussimatkan aikana noin kaks tuntia, pientä univelkaa siis löytyy. Lentokentällä kukaa ei tienny oikee, et mihin mennä ja kaikki oli iha pihalla, noh sit päästii tekee lähtöselvitystä, ni se kone väittää, et mun pitää maksaa 100 dollarii, et saan mun yhen laukun, ku kaikil muil oli 25 dollaria, noh sit vaihoin konetta ja yks tyttö, joka oli tehny sen monta kertaa, ni tuli auttaa mua, eli 25 dollarilla selvittiin!! Kunhan laukku oli tasan 23 kg eikä yhtää päälle, ni mähän tosiaa purin sitte sitä mun matkalaukkua siellä kentällä. Onneks mul oli, toi niin kaunis pinkki cultural caren laukku, ni sinne mahtu kaikki ylimääräi!!

Lentokentällä sitte hengailtii joku kolme-neljä tuntii, et siel käytii syömäs, aluks meit oli minä, Gaby ja sen meksikolainen kaveri, mut sit se porukka alko kerääntyä yhtee, paitsi meijä saksalaiset ja yks ruotsalainen, jotka oli jotenki olevinaa parempii ihmisii, et ne ei ees sanaa sanonu muille.. Musta oli ihan naurettavaa, mutta ei haitannu, mulla oli tosi hauskaa näitten muitten kanssa! Ja sitten vielä wi-fi toimi, ni sain juteltua kavereille jotain ja sitten sain luettua koko viikon blogei, mitkä luin äsken muuten loppuu, et ajan tasalla ollaa taas!

Lentokoneessa istuin yksin, vaihteeks, mut tällä kertaa se ei haitannu yhtää, ku mun vieres oli tyhjä paikka, joten mul oli tosi hyvin tilaa. Ne kuulutti siel koneessaki, et kaikki paikat on täynnä, että ei oo tyhjiä paikkoja ja kuinkas ollakkaa, mun rivillä oli kaks tyhjää, toinen mun vieressä ja toinen käytävän toisella puolella.. Mä kyl nautin, sain nukuttua kuuden tunnin lennol melkee neljä tuntia, että tänää tuli ainaki nukuttua paljon! Lennolla olis saanu vissii ostettua jotai pient purtavaa, mut heräsin just, ku ne oli kohal, ni en sit ottanu mitää ja hyvin pärjäsin, mul oli oma vesipullo, ni sitä litkin, ni ei ollu ongelmaa.

Sitten lennon jälkee lähettiin kävelee laukkujenhaku paikalle päin, hui, oltii kaikki ihan paniikissa ja kauhee jännittäminen! Mua jännitti varmaa eniten se, et jos en tunnista niitä tai en osaa sanoo mitää, mut sit pyörittii sielä laukkujen haku alueella, ku sinne pääsee ulkopuolisetkin, ni sitte yhtäkkiä näin mun isoimman host pojan pään sieltä ihmisjoukosta! Sitten nään hostäidin, joka on just huomannu mut ja vilkuttaa mulle siellä, ne oli tehny hienon kyltin!

Siinä sitte juteltiin hetki, kunnes nään mun laukun. Kävin hakemas sen, Gaby oli odottamassa laukkua just samassa paikasta, mistä menin hakee mun laukun. Siinä sit halattiin ja sovittiin, että jutellaa facebookissa ja sitte nähää mahdollisimman pian!

Sitten lähettii parkkihalliin ja siellä oli meijän auto ja se on ihan järjettömän kokonen, tai siis tosi iso, ku vertaa meijä äitin toyota yariksee, millä oon tähän asti ajanu! Mutten oo varma, et onko toi se auto, mitä mä sit ajan vai ei. Siinä sitte juteltii kaikkea, ei ollu yhtää vaivaantunu olo ja sönkötin vähä, mutta kyl se äiti, ainaki esitti kaiken ymmärtävänsä, mitä puhuin..

Siinä mentii kotii, lentokentältä ajo joku 20 min, mutta jouduttii käyä tankkaa matkalla. Täällä sato ja sataa edellee, host äiti sano, et sataa toukokuuhun asti, et hyvää kevättä, mut saa nyt nähä! Täällä sain sitte pizzaa ja laitettii lapset yhessä nukkuu, sitte mä menin kans ja nukahin heti. Tuo mun 6 kk host-tyttö konttaa jo, että en mä varmasti helpolla pääse, haha. Tuo mom sano, et jos on isoimpaa veljeensä tullu, ni kävelee jo 9 kk:n ikäsen!

Ja nyt oon sitte taas aamulla viideltä heränny, ku kello tosiaa käänty kolme tuntia taakkepäin, eli nyt aikaero suomee on 10 tuntia!

- Hanna